Ammuuu!

Voltaksen kanssa käytiin eilen reippaampi maasto naapurin Suvin ja Topin kanssa, joten Voltaksen piti käydä tänään rennolla kävelyllä, jotta mahdolliset jumit irtoaa. Eilen Papsi meinasi lähteä köyrypukkilaukkaa ensimmäisen pätkän ja varsin reippaasti eteni ihan omasta tahdostaan kaikki muutkin pätkät. Ei ollu vanha, ei kipee eikä raihnanen! Selkeästi tuo pari-kolme kertaa viikossa liikettä ja laitumessa kaverien kanssa oleminen tekee hyvää, vaikka puolieläkkeellä otus jo onkin.

Tänään lähdettiin heti aamusta liikkeelle, jotta äiti pääsi ajoissa viemään isää fysioon. Antonin kanssa edetään nyt taktiikalla leipä suuhun, ämmä kyytiin, leipä suuhun - toimii! Pitkin ohjin sai käppäillä lähes koko matkan. Peltotien loppupäässä tosin oli otettava varmuuden vuoksi vähän tuntumalle, koska ..

Pienistä ennakkoajatelmista huolimatta Anton ei sanonut näinkään läheltä lehmistä yhtään mitään. Katseli niitä uteliaana ja käveli rauhassa molempiin suuntiin ohi, takaisin tullessa jopa laitumen puoleisessa reunassa tietä. Nuo on Osaran Maaseutuoppilaitoksen ammuja ja niitä oli äidin laskelmien mukaan siinä reilut 40. Voltashan on jonkin verran aiemmin niitä karsastanut vaikka ne olisi olleet kauempanakin, joten ei ollut minkäänlaista haisua, että mitä junnuhevoinen näin läheltä niistä sanoisi. Kauempaa ei ole Antonillakaan ollut ongelmaa, mutta koskaan ei tiedä mitä nuo päähänsä saa. Takaisin tullessa pysähdyttiin katseleen niitä ihan vaan katselemisen ilosta ja pari kuvaakin piti räpsäistä. Kyllä nekin katseli meitä, kameroita ei sentään kaivaneet esille..