Tänään on hyvä päivä.

Viime viikon raskaiden tapahtumien jälkeen on vihdoin ensimmäinen oikeasti hyvä päivä. Toivottavasti se ei tämän kirjoittamisen jälkeen tästä miksikään muutu.

Jaa miksikö se on hyvä? No siksi tietenkin, että tänään Anton otti ratsastajan kanssa ihkaensimmäiset laukka-askeleet (ja vielä pitkän pätkän!). Huima tukku tukkaa hanskaan ennaltaehkäistäkseni kevyen perän mahdollisia vaikutuksia ja vähän pohjetta kylkeen. Eipä siitä hymyilystä sitten oikein enää tullutkaan loppua, kun Anton nosti varsin mainion ensilaukan. Huomaa, että tasapainoa siltä löytyy jo varsin hyvin, kertaakaan se ei haparoinut eikä sitä tarvinnut korvata vauhdilla. Aina jaksan yllättyä siitä, miten siitä löytyy uusia piirteitä ja aina ne on olleet hyviä. Tästä on taas hyvä jatkaa.